Olen siis Susanna, Ginin puoliylläpitäjä ainakin ensi kesän loppuun asti. Jatko määräytyy sen mukaan miten tämä likka pääsee jatkamaan koulumaailmaan vai pääseekö vielä tänä vuonna ollenkaan.
Tämän postauksen aihe koskee meidän eilistä Tea Kailan ratsastusvalmennusta. Tunti koostui tällä kertaa vain käynnistä, mutta oli sitäkin mielenkiintoisempi. Mian kanssa ollaan samaa mieltä että Ginin suurin ongelma on suoruus. Tea tarttui viime tunnillamme suoruus ongelmaan niin, että Gini pitää saada ensin kulkemaan ylämäkeen itsensä kantaen, jotta suoristuminen helpottuisi. Samalla teemalla jatkoimme eilistä tuntia.
Aloitimme taas hevosen keräämisellä niin että se ei nojaa minun käteeni, vaan kantaa itsensä rintarangasta. Alkuun olimme molemmat minä ja Gini hieman sekaisin, mutta hidastuksen myötä alkoi yhteinen sävel sujua. Ensimmäisten välikäyntien jälkeen Gini taisi hokata että mitä haetaan. Mitä enemmän tehtävää tehtiin, sitä paremmin Gini alkoi kannatella itseään ja oli todella kevyt.
Hevosen itse kannattelun hakemisen lisäksi teimme sen ohella ympyrän pienennöksiä ja milloin mitäkin väistöjä. Todellista jumppailua jotka Gini kuitenkin suoritti kunniallisesti. Tea sanoikin että sulkutehtävät ovat oikeaan suuntaan Ginille oikeinkin hyödyllisiä jumppatehtäviä.
Valmennuksesta jäi todella hyvä fiilis. Kun käynnissä löydetään oikea muoto, on sitä helppo lähteä rakentamaan myös raviin ja laukkaankin kunhan saadaan kenttä kuntoon.
Sunnuntaina minulla ja Ginillä on luvassa maastoilua Kian ja Likan kanssa. Hyvää vaihtelua päästä virkistäytymään maastoon pitkän kouluvääntö-"kauden" jälkeen.
