Ahaa- elämyksiä

Aika laiskasti tulee tänne kirjoiteltua...Ja pitkän tauon jälkeen ei enään muista mitä kaikkea on tullut tehtyä.

Tää kirjoittaminen ei ole mun vahvin puoli ja tuntuukin, että kaikki postaukset vaan toistaa itseään. Olis kiva jos jollain olis jotain postausideoita. Mä voisin yrittää sellaisia toteuttaa. Muuten tää blogi onkin oikeastaan vaan "päiväkirja" mulle itselleni. Täältä voi aina käydä kurkkaamassa mitä ollaan milloinkin touhuttu. Vähän kuin Kinkun treenipäiväkirja :)

Viime postauksen jälkeen ei oikeastaan ole mitään ihmeempiä tapahtunut. Liinoitusta sivuohjien kanssa, irtojuoksutusta ja maastoilua. Käytiin kolmen tunnin maastoreissulla ja saatiin Hennamari Likalla matkaseuraksi. Todellista päännollausta ja Gini toimi hienosti kaikissa tilanteissa! Otettiin kunnon laukkapätkiäkin niin, että hevonen sai mennä minkä jaloistaan pääsi ja voi vitsi miten kivaa meillä oli :)  En ole päässyt aikoihin kunnolla maastoilemaan. Sillon kun Ginin ostin, niin sanoin että olen tyytyväinen jos siitä tulee mulle varma maastopolle. Sitähän se nykyään on , ja PALJON muuta <3

Kuitenkin viikon kohokohta oli viime sunnuntain (20.9) kouluvalmennustunti, jonka itse menin Ginillä.

Ensimmäistä kertaa sain kunnon ahaa-elämyksiä ja ihan perusjutut loksahtivat paikoilleen. Uskomattoman paljon olen unohtanut ihan perusasioita, kun humputtelen menemään ilman valvovaa silmää. Nina laittoi mut menemään paljon harjoitusravia, koska sitä on tullut sattuneista syistä välteltyä :D Mutta onneksi laittoi! Hevonen oli paljon helpommin ratsastettavissa harjoitusravissa. Tää oli asia joka tuli mulle ihan yllätyksenä. Mä olen ajatellut vaan, että häiritsen hevosta liikaa. Jatkossa siis harjoitusravin treenausta :)

Tässä ainakin istunnasta päätellen mennään harjoitusravissa. Olkapäät korvissa ja jalat sojottaa mihin sattuu :D

Tietenkin tätä tuntia seurasi viikko iltavuoroa töissä, enkä ole kertaakaan hevosen selkään ehtinyt. Hennamari on liikuttanut Giniä siis tällä viikolla. 

Tänään olisikin tarkoitus itse taas nousta selkään ja katsotaan mitä keksitään. Facebookin lämminveriset ratsut/ravurit ryhmässä oli kivannäköinen puomitehtävä, "labyrintti" ja meinasinkin josko tänään olisi vuorossa jotain vastaavaa. 

Monipuolista liikuntaa

Heippa!

Kisojen jälkeen Kinkku sai muutaman ansaitun vapaapäivän ja ollaan yritetty pitää liikunta monipuolisena. Hensku on juoksuttanut sivuohjilla ja maastoillut Ginillä ja hevonen on nauttinut.
Viime sunnuntaina tamma oli niin virtaisa kun sillä ratsastin, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Niimpä otettiinkin humputteluasenne koko ratsastamiseen. Eihän sen aina tarvitse olla niin vakavaa?

Sehän alkaa näyttämään ihan hevoselta jo!

Maanantaina tallilla oli esteet valmiiksi kentällä niin saatiin päähänpisto Hennamarin kanssa. Laitettiin hevonen menemään pieniä esteitä ja laukkapuomeja ratsastajan kanssa. Taisi olla kolmas kerta kun Ginillä hypätään ja täytyy sanoa, että oli kyllä todella positiivinen yllätys! Laukkapuomit sujui kuin vettä vaan ja esteiden mataluudesta huolimatta hevonen nosteli jalkojaan, eikä juossut läpi, niin kuin itse ensin arvelin.
Ja mikä hienointa, hevosesta näki miten tykkäsi touhusta ja oli intopiukeena imemässä esteille :D

Kiwwaa!

Hienosti meni!

Keskiviikkona Jaana kävi hieromassa Ginin. Kaulanalueen lihakset olivat kuulemma paremmat kuin koskaan aikaisemmin ja muutenkaan ei sanomista tullut. Ainoa ongelma oli siellä missä se aina on, eli ristiselän alueella. Hieman tukossa, mutta onneksi aukesi! Ginistähän heti huomaa, koska on aika hieronnalle. Ei niinkään liikkeestä, vaan kohoavasta ristiselänalueesta. Yritän ottaa joku kerta kuvaa ja näyttää vertailu mielessä, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Hieronnan jälkeen olikin pari vapaapäivää ja eilen olin sitten puolentoista tunnin maastoreissulla. Meitä lähti tallilta neljä ratsukkoa ja oli kyllä mukavaa päännollausta! Ja hevonen toimi loistavasti, vaikka laukat jätettiinkin tällä reissulla väliin. Maaston jälkeen Kinkku pääsi kentälle laukkaamaan muutaman kierroksen, ettei vallan herne mennyt nenään :D

Aina toi hevonen vaan onnistuu mut positiivisesti yllättämään. Joskus mä ajattelen et mahdanko ikinä oppia sitä tuntemaan! Aina kun pelkään pahinta, osoittautuu hevonen täysin luottamuksen arvoiseksi.
Ja (hyvin) pikkuhiljaa alkaa tuntumaan myös siltä, että alan löytämään pieniä onnistumisen palasia myös ratsastuksellisesti hevosen kanssa. Vaikka ne hetket ovat ohikiitävän pieniä, niitä kuitenkin on. Ja niistä hetkistä saa aina uutta tsemppiä yrittämään vielä kovemmin. Tavoitteena kun mulla olisi olla mahdollisimman hyvä ratsastaja juuri sille mun omalle hevoselle. Tasapainoinen ja mahdollisimman vähäeleinen ja häiritsemätön siellä selässä. Sellaisen harmonian kun joskus vielä löydän Kinkun kanssa niin sitten voin olla tyytyväinen itseeni :) 

kehitystä :)

Juoksutusta takapellolla

Ensimmäiset kouluratsatuskilpailut

Heippa taas!

Meille on tapahtunut vaikka ja mitä kivaa viime postauksen jälkeen. Olin sunnuntaina 23.8 Laaksosen Outin valmennuksessa Hevosanttilassa. Mentiin pääsääntöisesti käyntityöskentelyä ja haettiin hevoselle rehellistä taipumista sekä suoruutta. Tulipahan taas todettua, että enemmän pitäisi ratsastaa valvovan silmän alla...Hevonen oli mukana täysillä, mutta ratsastaja oli aivan hukassa :D Valmennuksesta käveltiin metsän poikki tallille ja oli pakko kokeilla miltä se laukka siellä metsässä oikein tuntuu. Ja tuntuhan se! Voi vitsi mitä riemua! Ensimmäisen kerran pääsin laukkaamaan Ginillä maastossa. Vielä viime maastoreissulla ei laukat nousseet, mutta nyt ei niissä ole mitään ongelmaa.

Maanantaina olikin hieronnan vuoro eikä Jaana löytänyt mitään ihmeellistä sanottavaa. Sama vanha ristiselänalue oli hieman tukossa, muttei lainkaan pahasti. Tiistaina oli kengitys ja loppuviikon Hennamari maastoili ja treenasi kisoihin.

Outin valmennuksesta

Lauantaina olikin sitten meidän ensimmäiset kouluratsastuskilpailut. Tavoitteena oli näyttää hyvältä ja siinähän Kinkku ei voi epäonnistua :D Hennamari lämmitteli hevosta jo kotikentällä, jotta saatiin vähän ylimääräistä energiaa ja sähläämistä vähemmälle.

Gini käyttäytyi todella mallikkaasti kisapaikalla. Ei välittänyt muista hevosista, vaikka ehkä hieman jännittynyt olikin. Itse rata meni oikeastaan odotusten mukaan. Paitsi laukka ei pyörinyt ollenkaan. Muutama kiva nosto onneksi saatiin. Ja ylitettiin tavoitteet pääsemällä läpi prosentein 56,94%.
Noottia tuli eniten suoruudesta ja sehän meidän suurin ongelma tällä hetkellä onkin. Hevonen on vino ja minä en vinolla kropallani ainakaan auta asiaa. Nyt täytyykin ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä omalle kropalle jotain...Mitä se sitten on? Kiropraktikolla käynti? Vinkkejä?

Tämä viikko itsellä meneekin työnmerkeissä, mutta Hennamari on tunnollisesti hoitanut ja liikuttanut hevosta, kiitos siitä!

Oman vuoron odottelua

Kaunis <3

Äiskä on niin ylpeä :)