Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Heissan!

Blogissa vietelty hiljaiseloa kun on ollut sen verran hektistä, ettei ole koneelle ehtinyt. Ja sen lisäksi teksti ei ehkä olisi edes ollut julkaisukelpoista :)

Viikkoon on mahtunut kaikennäköistä. Käytiin Ginin kanssa viime perjantaina puolentoista tunnin maastokävelyllä talutellen. Iikka lähti mukaan kameran kanssa, mutta joutui myös muihin tärkeisiin tehtäviin välillä ;)

Hevonen oli polkaissut edellisenä päivänä etukengän lahjakkaasti puoliksi irti ja otettiin toinenkin sitten pois samaan syssyyn. Liikuttelu on sen takia ollut vähäistä ja vähäinenkin liikutus on tapahtunut pehmeällä pohjalla.
Giniä tämä ei ole kauheasti haitannut vaan tamma on liikuttanut itse itseään tarhassa sillä seurauksella, että meiltä löytyy oikeasta takajalasta ulkosyrjältä haavoja, vasemmasta lavasta pieni reikä ja oikea etujalka on limppuna...Ah, tätä hevosen omistajan ihanuutta ;)

Mihin mua täällä tarvittiin?  :)

Mies kävi tuossa viikolla hakemassa meille kylmäsavea ja kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa. Toki savea olisi ollut varmaan hyvä säilyttää viileässä paikassa, eikä suinkaan auringon lämmittämässä kuumassa autossa...Joten ekasta kerrasta en vielä osaa vetää mitään johtopäätöksiä toimivuudesta :D Samalla kun odottelin savien kuivumista, kävin syöttelemässä tammalle vihreää metsänreunassa. Itikat söivät minkä ehtisivät, joten olin sitä mieltä että tallille takaisin ja äkkiä. Gini ei ollutkaan samaan mieltä..Tietenkään. Pienimuotoinen tahtojentaistelu jouduttiin käymään ja kehtasi hevonen nousta takasilleenkin isottelemaan. Täytyy sanoa, että se oli hetki jolloin minäkin tunsin itseni pieneksi. Käytös ei ollut kyllä yhtään Ginin tapaista, mutta minkäs nainen kiimalleen ja ruokahalulleen mahtaa :) Päteeköhän hevosissa sama kuin koirissa? Alkavat muistuttamaan ajan myötä omistajaansa? 

No, onneksi tässä tilanteessa mä vedin vielä pidemmän korren, ja hevonen oli lopulta "onnellisena" (todella) omassa tarhassaan.

Tässä vielä ollaan kaikki jalat maassa :)

Tänään meillä sitten olikin hemmottelupäivä. Saatiin uudet popot jalkaan ja meillä oli myös hierontapäivä. Kaviot olivat kasvaneet huimasti viiden viikon aikana. Kengitys sujui ihan mallikkaasti, mutta takajalkojaan Gini ei olisi millään jaksanut pitää ylhäällä. Lyhyitä aikoja, jonka jälkeen annettiin levätä. Eli melkeimpä naula kerrallaan lyötiin kengät takapäähän.

Hieroja tuli pari tuntia kengityksen jälkeen ja löysikin lannealueelta sanomista. Oikea puoli, joka oli viimeksi jumissa ja jota on nyt jumpattu, oli vähän parempi kuin viimeksi. Vasen puoli oli lannerangan alueelta selkeästi kipeä. Varsinkin viime hieronnassa löydetyn "kuopan" alueelta. Pientä turvotusta oli myös havaittavissa. Samoin oli turvotusta myös vasemman lavan alueella. Hieronnan jälkeen tamma pääsi takalaitumelle kuvattavaksi pienen Terhi-ponin kanssa. Tosin Kinkku oli sitä mieltä, että siinähän kuvaatte ihan niin paljon kuin tahdotte, nyt on ruoka-aika!

Huomenna Ginillä on vielä vapaapäivä ja sunnuntaina suuntaamme laiduntamaan kesäksi. Kiropraktikko Linda Telford on tulossa käynnille tuonne tallille johon Gini kesäksi menee ja ajattelinkin josko ottaisin käsittelyn myös Kinkulle.

Mun toive laidunlomasta on, että Kinkku nauttii sydämensä kyllyydestä, tekee töitä sen verran ettei vallan pulskistu (enempää) ja tulee terveenä ja tyytyväisenä elokuussa kotiin. Eli ei paljoa toivottu..Eihän? ;)

Pilli ja pulla :D

<3

Paluu perusjuttuihin ja irtohypytystä

Heippa!

Kuten jo aikasemmassa tekstissä kerroin, ollaan me palattu perusjuttuihin, kuten pysähdyksiin, peruutuksiin ja väistöihin. Muutamana päivänä ollaan näitä tehty ja täytyy sanoa, että parin päivän mietintätauko teki molemmille ihmeitä. Nyt hevonen pysähtyy jo hyvin ja peruutus sujuu vallan mainiosti! Väistöjä mennään myös ihan ok, mutta selkeesti niissä meillä on vielä työstämistä. Varsinkin vasempaan kierrokseen tuppaa pakka hajoamaan. Ihmekös tuo, kun ratsastaja on selässä vino kuin mikä. Helposti lysähtää toinen kylki kasaan ja olenkin ottanut tavaksi muutaman askelluksen jälkeen ottaa pysähdykseen ja tarkastaa istuntaa. Kun istunta on korjattu jatketaan taas muutama askel ja pysähdys jne. Jos vaikka saisi iskostettua tuonne päähän näitä asioita niin, ettei niitä hetken päästä tarvitsisi olla kokoajan tarkastelemassa :)

Tänään oli ohjelmassa irtohypytystä. Gini oli jo juoksuttanut itsensä piippuun ennen varsinaista hyppäämistä. Kaveri meinasi, että hän ei mitään ravipuomeja mene, vaan hyppää pari puomia kerralla yli ja vetää mahtavat pierupukkilaukat perään :D No toisaalta kiva pitkästä aikaa nähdä tämäkin puoli hevosesta :) Kevättä rinnassa ja oripojat lähellä. Vielä kun vihreetäkin olisi kentän aitojen takana...

Muutama hyppy saatiin kuitenkin otettua. Tässä muutama otos väistöyrityksistä ja irtohypytyksestä:

Huomioikaa hyvät ratsastushousut....Varsinaiset jäivät vahingossa kotiin :)

tyylinäyte :)

Nuoren hevosen liikutus

Käytiin metsälenkillä niin sain minäkin vähän liikuntaa :)

Heippa!

Susanna oli pitämässä tuntia meille perjantaina. Kenttä oli vähän vetinen sateiden jäljiltä ja huomasin jännittäväni vähän pohjaa. No se tietenkin heijastui hevoseen, eikä meidän ratsastuksesta tahtonut tulla oikein mitään. Keskityttiin pääasiassa ulko-ohjan tuntumalla pitämiseen. Mulla on tapana heivata ulko-ohja kädestä ja Gini ottaa siitä helposti nokkiinsa ja hevosen ohjattavuus katoaa sen sileän tien. Tehtiin pitkällä uralla tehtävää, jossa "kiemurreltiin" etuosaa liikuttaen, tässäkin tehtävässä tahtoi ulko-ohja roikkua holtittomasti.
Harjoiteltiin myös pysähdyksiä. Ne ovat osoittautuneet meille (minulle) haastaviksi. Kunhan vatsalihakset löytyivät ja sain jalat pidettyä paikallaan ja jännittämättä niin alkoi homma sujua :) Näinkin yksinkertaisista tehtävistä saan tehtyä itselleni mahdottomia, ihan vain  tekemällä liikaa... Laukkoja nosteltiin myös hieman. Oikeaan kierrokseen laukka pyöri mukavasti, mutta vasen kierros olikin sitten katastrofi..

Mä aloin jo turhautumaan kun ei homma tahtonut luonata ja olin sitä mieltä että parempi ottaa aikalisä ja laittaa Susanna ratsastamaan. Susanna otti myös laukat molempiin suuntiin ja täytyy sanoa että nyt ei ollut ratsastajasta kiinni vaan hevonen taitaa olla sieltä oikealta puolelta oikeasti jumissa. Kun ei laukka Susannan allakaan tahtonut vasempaan kierrokseen toimia. Otettiin käyntiä lopputunti ja Susanna väistätti hevosta. Selkeästi väistäminen oli myös toiseen suuntaan hevoselle haastavaa. Päätettiin lopettaa, koska hevonen alkoi jo väsymään. Meille on onneksi hieroja varattu jo käsittelemään tammaa.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen (vihdoin). Mä olen miettinyt pääni puhki ton hevosen liikuttamista. Mikä olisi paras tapa liikuttaa, niin määrällisesti kuin ajallisestikin? Onko mulle tullu nyt sokeus hevosen jaksamisen suhteen, kun vihdoinkin ollaan päästy työskentelemään? Olenko laittanut hevosen liian koville? Pitäisikö vapaapäiviä pitää miten usein, vai pidänkö niitä ollenkaan? Siis toki tarkoittaen että ns. vapaapäivinä mentäisiin ihan käyntityöskentelyä ja maasta käsin.
Sellasen huomion olen myös tehnyt, että tamman jalat keräävät levossa nestettä ja sulavat liikkeessä pois. Siitä syystä arveluttaa täysin vapaita pitää kauheasti.

Sanotaan että nuorta pitäisi/olisi hyvä liikuttaa ikävuosien mukaan. 4 vuotiasta 4 kertaa viikossa, 5vuotiasta 5 krt viikossa jne. Mä en ihan tätäkään allekirjoita, kun kaikki hevoset ovat yksilöitä. Jollekin ei sovi vapaapäivät ollenkaan, ja joku vaatii vapaapäiviä pysyäkseen vireänä ja motivoituneena. No mikä sitten on se minun hevoseni liikutuksen tarve..? Siinäpä kysymys :) Hevonen ei ota vapaapäivistä ylimääräistä höyryä. Ja miten pidätte (jos siis pidätte) vapaapäiviä, peräkkäisinä päivinä vai?
Tällähetkellä ollaan liikuttu pari kertaa viikossa irtona, pari kertaa selästä ja ehkä mahdollisesti kerran työskennelty liinan päässä. Liian vähän olen hevosen kanssa maastoillut, ja se asia pitääkin korjata.

Gini tosiaan lähtee laiduntamaan pois kotitalliltaan ja samalla olisi tarkoitus ottaa taas ratsutusta ainakin kuukaudeksi. Ajattelinkin ehdottaa ratsuttajalle sellaista viikko-ohjelmaa, jossa olisi maastoilua ainakin 3 krt viikossa.

Tästä tuli nyt tämmönen sekametelisoppa ja vaikeasti luettavaa tekstiä, mutta kiireessä kirjoittelen ja yritän kaikki mieltä askartavat asiat muistaa kirjoittaa ylös :)

Käytiin totuttelemassa vihreällä :)

Mun ihana ihana Wobblerheppa ;)

Mä kerron tästä päivästä kuvina. Naama on kipeenä hymyilemisestä. Susanna kävi auttelemassa Ginin liikutuksessa. Meni vähän ravi- ja laukkapuomeja (kiitos siitä), jonka jälkeen kiipesin itse selkään ja voi sitä onnentunnetta, kun hevonen ajoittain kulki jopa ihan kivasti :) Gini muuten selkeästi nautti puomityöskentelystä. Mukavaa vaihtelua arkeen :)

Onkohan täällä jotain rajaa miten monta kuvaa saa laittaa? ;)

Peruutusten harjoittelua

Hiiop!

Mamman jytky <3

Treenin jälkeen hyvä mieli :)

Sadepäivän pohdintoja

Tää päivä taitaa mennä ihan hyväntekeväisyyteen. Tällainen kaatosade ei oikein houkuttele tekemään mitään. Aamupäivällä kävin siivoamassa Ginin tarhan ja antamassa psylliumia. Kinkkukin oli sitä mieltä että on tylsä keli. Seisoskeli katoksessa maansa myyneenä, mutta jaksoi sentään vähän hirnahtaa kun näki että olen tulossa. Neiti hienohelma olikin tehnyt lähes kaikki tarpeensa sisätiloihin, joten säästyin suurimmalta kaatosateelta itsekin :)

Olin (tietenkin) tunkenut taskut täyteen omenaa ja porkkanaa ja kyllä tamma sen heti taisi haistaa, kun ei hetken rauhaa antanut. Kinkku on niin seurankipeä, ettei edes puhelinta saa katsoa neidin aikana ilman, että tunkee turpaansa syliin. Kovin tarjoili myös pusuja herkkujen toivossa. Jos menet komentamaan ja kieltämään, niin neiti loukkaantuu verisesti.

Tää pusuttelu onkin sellainen juttu, jonka olen "opettanut" kaikille hevosille. Älkääkä kysykö miksi? Mä en tiedä. Ehkä mä olen itse niin hellyydenkipeä että on saatava niitä suukkoja eläimiltäkin. Edesmennyt tammani Maisa tarjosi suukkoja herkkuja vastaan, samoin edesmennyt hoitohevoseni Käpsy. Käpsy vain sillä erotuksella, että hänen pusunsa olivat välillä niin rajuja, että siinä sai varoa purukalustoaan... Myös meidän koira Jedi tarjoaa pusuja. Ja ihan ilman herkkujakin :D Gini oppi myös "talon tavoille" helposti. Jossain vaiheessa niitä suukkoja alkoi satelemaan vähän liiaksikin, joten opettelimme myös, että herkkuja voi saada ihan vain kääntämällä pään pois ja jättämällä mamin rauhaan :D

Mutta oli mulla jotain oikein asiaakin! Klinikan ell laittoin eilen sähköpostia. Oli katsonut Ginin liikevideot jotka lähetin. Oli itseasiassa jo kuulemma pariin otteeseenkin vastannut sähköpostiini, mutta jostain syystä ne eivät koskaan perille löytäneet. Soitin tänään eläinlääkärille ja puhuttiin Ginin jatkohoidosta. Oli sitä mieltä että videolla näkyi selkeästi parannusta liikkeessä, verrattuna klinikalla nähtyyn liikkeeesen huhtikuun alussa ja sanoinkin että liike on siitä vielä mennyt parempaan suuntaan. Videot on kuvattu 2 viikkoa sitten.  Kerroin myös että ollaan jo selästä menty ja hevonen on ollut hyvä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hevosella on voinut olla jokin tulehdustila päällä huhtikuussa, joka on kortisonikuurin myötä parantunut. Mainitsin myös hierojan tekemästä löydöksestä selästä. Eli lannealueen nikamien vierestä löytyneestä kuopasta. Hierojan mukaan selkä ei aristanut eikä ollut lämmin kyseisestä kohtaa, joten voi olla ettei välttämättä ole mitenkään oleellinen löytö, mutta onpahan ainakin nyt mainittu. Tultiin siihen tulokseen että Gini lähtee laiduntamaan ja jatketaan liikutusta normaalisti. Jos tulee jotain takapakkia niin ollaan uudelleen yhteyksissä ja tarvittaessa otetaan selästä kuvat. Suositteli myös nivelvalmistetta nimeltä Derbymed Mobility HCC. Kävin vilkaisemassa netistä tuotetta...Hmm...Jokohan ne työt pian alkaisi..?!
Mainitsin eläinlääkärille myös etujaloista, joihin kertyy seisomisesta nestettä jännetuppien alueelle. Oli sitä mieltä, että jos nesteet ovat molemmissa jaloissa tasaisesti ja sulaa liikutuksessa pois, niinkuin meillä, niin ei olisi niistä huolissaan. Tammaltahan otettiin aika reilusti pois etukavioista viime kengityksessä ja tehtiin kengitykseen muutoinkin muutoksia. On voinut myös aiheuttaa turvotusta, kun jalka sopeutuu uuteen asentoon.

Näillä ohjeistuksilla nyt jatketaan ja toivottavasti suunta pysyy nousujohdanteisena :)

Tää on EHDOTTOMASTI mun lempikuva! Kuva on otettu viime syyskuussa laidunkauden jälkeen
ja hevonen oli mun silmään hyvinvoivan näköinen  ja hyvässä lihaksessa <3 Tässä meille
tavoitetta myös tälle syksylle. Ja tälläkertaa yritetään myös pysyä saavutetuissa mitoissa :)

Päivän sana on LAUKKA!

Tänään on koko päivä mennyt pihahommia tehdessä ja kello oli jo kahdeksan, ennen kuin sain itseni tallille. Ensin meinasin olla laiska ja liikutella Gini irtona kentällä, mutta onneksi kuitenkin kiipesin selkään. Ei tarvinnut katua :)

Ginillä on ollut viisi vapaapäivää peräkkäin. Meillä kävi perjantaina hieroja, jonka vuoksi Ginille tuli pari vapaata. Ja tietenkään en taas ajatellut, niin osui vapaapäivätkin juuri ennen hierontaa. No ei se onneksi pahaa tee. Hevonen ei ainakaan valita ;)

Mutta ratsastukseen. Otin tamman ensin liinanpäähän, kun ajattelin että voisi virtaa olla kerääntynyt. Ja olihan sitä :) Suurimmat höyryt kun oli päästelty kiipustin selkään. Työskenneltiin käynnissä ja yritettiin löytää tasaista tuntumaa. Meillä oli 3.5 valmennus ja yritin sieltä muistella hyviä vinkkejä. Mun istunta kun on nykyään lähes anteeksiantamatonta...Jalat heiluu mihin sattuu ja jalustin löytyy aina lopulta melkein nilkasta. Kädet ei tahdo lainkaan pysyä paikallaan vaan annan hevosen kiskoa ohjia käsistä. Ehkä kuitenkin suurin, tai ainakin itseäni eniten häiritsevä tapa on, ettei katse koskaan ole menosuuntaan vaan lähes aina tuijotan hevosen niskaa. Niinkuin sieltä jotain mielenkiintoista ilmestyisi?

Hieronnassa selvisi, että oikea puoli on tammalla kireä ja Gini olisi tahtonut kulkea ratsastettaessa kokoajan pää oikealle kääntyneenä. Taivuttelin ja jumppasin jonkin aikaa, mutta selkeästi hevonen otti siitä nokkiinsa. Ajattelin ettei liikaa yhdellä kertaa. Voidaan maastakäsin tehdä esim. porkkanajumppaa .
Toiseen suuntaan homma sujuikin selkeästi paremmin. Ravissa mentiin pääty-ympyröitä niin, että keskityin ettei oltaisi lapa edellä aidoissa. Miljoona asiaa korjattavana. Ensin satulan päältä ja sitten satulan alta..Onneksi meillä ei ole mihinkään kiire.

Tamma oli kuitenkin virkeä ja selkeästi liikkui mielellään, "pientä" tammamaista kiukuttelua lukuunottamatta (Kiima ja vieressä huuteleva oripoika, mikä ihana yhdistelmä) Nostelin laukkaa ensin oikeaan kierrokseen ja se tuntui todella hyvältä! Ensimmäistä kertaa laukkakin tapahtui ilman vaaraa päiden yhteen kolisemisesta vaan hevonen laski päätänsä, vaikkakin Ginimäiseen tapaan vähän yliliioitellusti... Sama toiseen suuntaan. Jäi todella hyvä fiilis tästä päivästä. Laitan muutaman kamalan könötyskuvan, ja yhden videopätkän.On mulla hieno heppa <3

Meinaatko tosissas kiivetä?

videolta kaapattu suttukuva

Pientä Kinkkumaista liioittelua :D

Yritys hyvä kymmenen, katsotaan mihin se johtaa :)

Heippa!

Pitkään olen harkinnut blogin perustamista, mutta aina se on vain jäänyt omaan laiskuuteen opetella uusia asioita.Viime viikolla Ginillä kävi hieroja , joka kyseli onko meillä olemassa blogia. Siitä se ajatus sitten taas lähti.

Meillä onkin jo facebookissa ryhmä, josta tutut ovat saaneet seurata meidän kohellusta. Onnistumisia ja varsinkin epäonnistumisia. Mun täytyy kyllä heti varoittaa teitä mahdollisia lukijoita, etten todellakaan ole mikään hyvä kirjoittaja ja virheitä varmasti tulee enemmän kuin laki sallii.

Muutaman viikon päästä meillä alkaa laidunkausi. Gini lähtee laiduntamaan Alastarolle ja siellä olisi tarkoitus ottaa myös ratsutusta muutamaksi kuukaudeksi. Jos vaikka oltaisiin sairastelut selätetty ja päästäisiin kunnolla taas alkuun. Kunnonkohotusta ja lomailua, eiks se kuulostakin hyvältä yhdistelmältä?

Alla kuvia viime vuoden laidunlomalta