2 vuotta!

Miten voi olla taas kuukausi kulunut viime päivityksestä!? Mun mielestä mä just tänne kirjoittelin :D

Meillä tuli Ginin kanssa 11. päivä 2-vuotta yhteistä eloa täyteen. Uskomatonta miten nopeasti aika rientää. Mä muistan niin selkeästi vielä meidän ensitapaamisen. Miten myyjä talutti hevosen tallin käytävälle, enkä mä tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa..vaikka myynti-ilmoituksessa puhuttiin isosta hevosesta, en osannut kyllä odottaa tämmöistä jättiä kohtaavani <3 Hevonen oli kääntynyt juuri neljä vuotiaaksi, sillä ei ollut ratsastettu vielä ollenkaan, ja se oli paljon suurempi kuin odotin. Mm. nämä seikat puhuivat jo sen puolesta, ettei mulla tulisi rahkeet riittämään hevosen kouluttamiseen. Mutta ne jotka mut tuntee, tietää et jos mä jotain saan päähäni niin ei mun päätä käännä mikään :D Mä ihastuin siihen isoon, rauhalliseen ja vähän anteeksipyytelevään tammaan heti ensikohtaamisella. Hevonen oli epävarma jopa harjaamista kohtaan. Kavioita se ei tajunnut nostaa kuin tietyssä järjestyksessä ym. Silti se kiltisti seistä tönötti paikoillaan, joskin selkeästi jännittyneenä.

Ensimmäinen yhteinen aamu :)

Noh, meidän alkutaival olikin sitten kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Tamma oppi pian uudella tallilla karkaamisen jalon taidon ja juoksenteli milloin missäkin vapaana, ei ottanut kontaktia alkuun ihmisiin vaan oli epäileväinen vähän kaikkea ja kaikkia kohtaan. Onneksi kuitenkin tamma oli kiltti. Jos se pelästyi jotain niin jäi vain paikallensa tärisemään ja tarvitsi hieman aikaa asian käsittelemiseen. Ensimmäinen selkäännousu onnistui hyvin liinan päässä. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin hevonen heitti ratsastajan tantereeseen, eikä enään selkäänsä ketään päästänytkään ilman rodeota. Tässä vaiheessa en itse ollut vielä selässä käynyt. Aloitettiin siis hommat ihan alusta ja työskenneltiin melkein 4kk ainoastaan maastakäsin. Käytiin pitkiä kävelylenkkejä taluttaen metsässä, tehtiin väistämisharjoituksia yms. tehtäviä kentällä. Totuteltiin kaikkiin mahdollisiin häiriötekijöihin joita selkäännousussa voi ilmetä. Monta kertaa tallin käytävällä hevosen ollessa kiinni, vein tuolin viereen ja seisoskelin vain hevosen vieressä tuolilla seisten. Alkuun pelkkä tuolikin sai hevosen todella jännittyneeksi. Kun totuttiin vihdoin tuoliin ja ihmiseen tuolin päällä, alettiin pikkuhiljaa nojailemaan, silittelemään, hieromaan yms. hevosen selkää ja kylkiä. Jossain vaiheessa hevonen ei enään ollut näistä asioista moksiskaan.

Palloleikkejä :)

Metsälenkillä 

Loppujenlopuksi tein ehkä elämäni parhaimman päätöksen hevosiin liittyen (Ginin oston jälkeen) ja vein hevosen ratsuttajalle kesäkuussa 2014. Kaikkien hämmästykseksi ensimmäinen selkäännousu onnistuikin ilman minkäänlaista ongelmaa!! Vitsi mikä fiilis se oli :) Tuli jotenkin sellainen olo, että vaikka kuinka tyhmäksi itsensä välillä tunsi näitä juttuja tehdessä, ei ne olleet kuitenkaan turhia :)

Kaikkein mieleenpainuvin päivä oli kuitenkin ollut ehdottomasti 3.7.2014. Päivä jolloin nousin itse ensimmäistä kertaa oman ihanan tammani selkään <3 Ihan sanoinkuvaamaton hetki. Jännitys oli tipotiessään heti kun selkään pääsin ja tamma tuntui "omalta" heti ensiratsastuksessa vaikkei vielä mitään osannutkaan. Gini edistyikin huimaa vauhtia. Kesäkuussa vain ratsuttaja ratsasti hevosella. Heinäkuussa otin hevoselle vielä puoliratsutuksen ja muun ajan liikutin joko minä tai Susanna (nykyinen puoliylläpitäjä).

3.7.2014

Ensimmäinen kuva tietenkin 19.6 ei heinäkuuta :)

Paljon tää kaikki on mulle opettanut. Muunmuassa sen että kiirehtimällä ei saa mitään hyvää aikaan. Ensin on oltava hyvä pohja ja luottamus luotuna hevosen ja ihmisen välillä. Toki näissäkin on varmasti hevoskohtaisia eroja, mutta tiedän tehneeni Ginin kohdalla virheen kiirehtimällä. Onneksi kuitenkin asia saatiin korjattua ja uskalsin pyytää apua. Uskomatonta kyllä, hevonen ei ole kertaakaan tämän jälkeen temppuillut ratsastettaessa. Saattaa olla tammamaisia päiviä jolloin ei työnteko kiinnosta, mutta mitään "tyhmyyksiä" ei ole tehnyt eikä ole yrittänyt päästä ratsastajasta eroon.

Epävarmasta hevosesta on kasvanut utelias, peloton, luotettava, persoonallinen kaikkienkaveri <3 Rakastaa lapsia ja kaikkea hälinää ympärillä. Koirat ei häiritse neidin arkea ja pikkuponien kanssakin tullaan toimeen. Tamma tekee pääsääntöisesti mielellään töitä eikä vapaapäivistäkään ota pahempaa pöllöenergiaa :) Maastossa on varma menijä ja maastoilemaan pystyy myös ilman hevoskavereita. Innostuu puomitehtävistä ja pikkuristikoista, juoksentelee kuin arabi konsanaan vapaana, häntä tötteröllä ja on kaunis kuin karkki <3

syksy 2015

Syksy 2015

Lapset on niiiin kivoja <3

Mitä muuta mä voisin enään hevoselta toivoa?!

Paljon tähän kahteen vuoteen on mahtunut epätoivoa, surua, epätietoisuutta ja turhautumista, mutta ennenkaikkea huimia onnistumisen tunteita, luottamusta, pieniä arjen iloja, hörinää ja pusuja <3

Vielä jäi PAALJON kertomatta, mutta ainakin osan saa täältä blogista luettua :) Voisin tehdä joku päivä vielä päivityksen meidän kahdesta vuodesta pelkin kuvin :)